Cartagena ja Figaro

Cartagena ja Figaro

Peliaikaa oli noin puolitoista tuntia ja oli tarkoitus pelata leppoisasti samalla lasten perään katsoen. Mitä siis pelaisimme? Päätimme pelata Cartagena peliä ensin. Pelaamassa itseni lisäksi Sanna ja naapurit Saku ja Katja. Keskittymistä häiritsemässä Laura ja Matilda tyttöset. Cartagena on hyvä peli juuri tällaiseen tilanteeseen, jossa puolet pelaajista katsovat lasten perään, sillä muiden pelaajien vuorolla ei voi kuitenkaan pelata omaa peliään eteenpäin. Eli kolme toimintoa tehtyään pelaajalla on oiva tovi katsoa lasten perään ennen omaa vuoroaan. Toki olisihan kivempi mikäli voisi seurata kuinka toiset pelaajat pelaavat peliä, mutta aina ei voi voittaa.

Sanna on hallinnut pelaamista viime kerroilla, mutta nyt tällä kerralla tilanne oli toisin. Saku lautapeliosaajana ymmärsi pelin logiikan hyvin ja pelasi viisaasti. Itse sinnittelin perässä. Pelin puolivälin jälkeen minä ja Saku olimme saaneet hyvän pesäeron muihin. Saku oli koko ajan niskan päällä ja lopulta otti selvähkön voiton. Saku totesi, että oman siirtovuoron jälkeen pelissä pitää koittaa välttää jättämästä liian hyviä kahden pelinappulan kokoisia ryppäitä pelilaudalle (jolloin pelaaja peruuttamalla saisi kaksi korttia pakasta). Tämä onkin hyvä nyrkkisääntö kun pelaa peliä.

Toisena pelinä pelasimme Figaro nimistä korttipeliä. Se kun on myös helppo peli pelata. Tämä peli ei ole kovinkaan taitopeli, mutta mikäli pelaajat pelaavat ns. off gamea voi peli olla kuitenkin hauska toisten pelaajien usuttaessa pelaamaan toisia pelaajia vastaan. Mutta mikäli peli etenee hiljaisesti eteenpäin peli voi olla aikamoisen tylsä mielestäni. Usein pelin kaksi ensimmäistä kierrosta eivät ole kovin ratkaisevia, vaan kolmannen kierroksen voittaja on usein pelin voittaja. Niin myös tälläkin kertaa. Kolmannen kierroksen voittaja kun saa vaihtaa oman pisimmän tien jaossa olevista teistä, niin kolmas kierros usemmiten ratkaisee. Lisäksi kun Katja oli voittanut jomman kumman kahdesta ensimmäisestä kierroksesta, niin Katjan voitto oli todella ylivoimainen. Itse tulin toiseksi ja sekä Saku että Sanna keräsivät todella pitkän tiesarjan.
Pelissä on mielestäni aineksia ihan ok peliksi, mutta jotain mielestäni pelistä uupuu. Itse pidän enemmän toisesta samantyyppisestä (visuaalisessa mielessä) pelistä nimeltä King Me! Se on todella simppeli, psykologinen peli ja hauska.