Kolme peliä Alexandrosta ja vähän muuta

Kolme peliä Alexandrosta ja vähän muuta

Joulun aikaan tuli Uuraisilla pelattua kolme kertaa Alexandrosta ja kerran Palatinusta sekä Figaroa. Alexandroksen olin saanut noin kuukausi sitten Milanspielestä, maksoin siitä ruhtinaalliset 4.90 euroa. Peli on tehty vuonna 2003, joten aivan uusi peli se ei enää ole. Kun pelin säännöt oppii (kesti meillä yllättävän kauan, ja vieläkin on yksi sääntökohta hakusessa; nimittäin kun Aleksanteria liikuttaa, niin mikäli Aleksanteri on esim. ratsukolmion yhdessä reunassa ilman että alueella on liikuttu niin tällöin kyseisellä ratsukortilla ei pääse kyseiseltä alueelta pois; tämä tuntuu jotenkin tyhmältä säännöltä, mutta kylläkin loogiselta), niin sen jälkeen pelin pelaaminen on suhteellisen nopeata.
Usein kyllä tuntuu siltä, että pelin voittaa se pelaaja joka saa ensimmäisenä tehtyä ison alueen. Tämä voi kyllä johtua vain siitä, että vastapelaajat eivät osaa olla varuillaan ja pelata aina sitä pelaajaa vastaan kuka sattuu olemaan ykkösenä. Pelissä kun pitäisi koko ajan pyrkiä pelaamaan johtavaa pelaajaa vastaan.
Kahdessa pelissä kolmesta pelasimme yhtä samaa kulmaa pitkään edestakaisin siksakkia tehden jolloin isotkin alueet muotoituivat uudestaan pienemmiksi. Tällöin peli tuntui olevan hieman tylsää. Pelissä tuntui silloin olevan eniten imua kun pelaajat toinen toisensa jälkeen valloittivat suhteellisen isoja (5-10 voittopisteen alueita) toinen toisensa perään.
Toki pelin suola on myös oikea-aikainen toisen alueen valtaaminen. Alexander ei ole tosiaan mitään Solitaire yksinpelaamista, vaan etenkin toisen alueen valtaamisen yhteydessä tulee hyvää interaktiota pelaajien välillä.
Peliä pelatessa kaikkien olisi hyvä tiedostaa, että alun keulijakin voidaan saada kiinni mikäli sitä vastaan pelataan yhteistuumin. Eli off game puhumisellakin on oma tärkeä rooli pelissä.
Peleistä sen verran, että ensimmäinen peli pelattiin neljän hengen voimin ja toinen ja kolmas kolmella pelaajalla. Ekassa pelissä pelaamassa minä, Eeva, Hanna ja Panu, toisessa ja kolmannessa minä, Sanna ja Eeva. Minä voitin ensimmäisen, Eeva toisen ja Sanna kolmannen pelin. Peli tuntui ihan hyvältä niin neljällä kuin kolmellakin, kolmella pelaajalla jäi jopa hieman parempi maku suuhun. Voitin ensimmäisen suureksi osaksi yhden isohkon alueen turvin, muissa peleissä jäi peräpäähän. Pelissä on toki suuri osa tuurilla kun ei tiedä mitä kortteja on tulossa, mutta kyllä taitavan pelaajan tässäkin pelissä pitäisi pärjätä.

Pelasimme siis myös yhden pelin Palatinusta ja Figaroa neljän hengen voimin (minä, Sanna, Eeva ja Hanna). Minä ja Sanna olemme pelanneet peliä 3-4 kertaa aikaisemmin. Palatinus on mielestäni sellainen peli, että ensimmäisen pelin jälkeen sitä ei paljon kannata vielä lähteä arvostelemaan, ensimmäinen peli menee sääntöjen opiskeluun. Tosin ensikertalainen Eeva voitti kun voittikin pelin. Pelissä hallitaan maanviljelijöitä, kauppiaita sekä sotilaita ja yritetään valloittaa mahdollisimman monta kukkulaa seitsemästä mahdollisesta.
Taas tällä kertaa, niin kuin monesti aikaisemminkin, sotilaiden rooli pelissä jäi statistiksi, vain yhden pelaajan sotilas jäi henkiin pelin lopussa, muut kolme poistettiin pelilaudalta. Itse olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että maanviljelijät rulaavat tässä pelissä, mutta nyt tuntui myös kauppiaillakin olevansa omat mahdollisuudet pärjätä, kunhan ne vaan sijoitetaan lähelle maanviljelijöitä. Ihan ok peli, tosin mielestäni joskus voisi kokeilla pelata peliä myös siten, että ns. susia ei käyttäisi pelissä ollenkaan, peli voisi olla kokeilemisen arvoinen niin, että pelissä näkisi heti ovatko nappulat maanviljelijöitä vai kauppiaita. Nyt taas tuntui siltä, että sattumalla oli osansa pelin lopputuloksessa.
Figaroa ei pidä ottaa ollenkaan vakavasti. Se on sellainen leppoisa korttipeli. Mutta siitä huolimatta jos toiset tykittävät korttejaan itselle, niin helposti sitä itse rupeaa kostamaan takaisin. Nyt itse hävisin todella selvästi pelin kolmesta kierroksesta ensimmäisen ja toisessa olin toiseksi viimeinen. Siitä huolimatta kun onnistuin voittamaan viimeisen kierroksen, niin pääsin eroon pisimmästä tiestä ja näin onnistuin jopa voittamaan pelin! Psyykkasin muita aika hyvin viimeisellä kierroksella ja tällöin pelattiin Sannaa ja Eevaa vastaan aika selvästi (jotka olivat selkeähkössä johdossa ennen vikaa kierrosta). Puhumalla tässä pelissä pärjää ihan hyvin!