Kevyitä lautapelejä kokeilemassa

Kevyitä lautapelejä kokeilemassa

Olin juuri naapurissa kokeilemassa hieman erityyppisiä lautapelejä. Pelasimme kevyitä ajanvietelautapelejä tai korttipelejä. Mukavia ajanvietepelejä.

Pelaamassa oli Saku, Katja, Phil ja minä sekä viimeiseen "chicken" peliin ehti mukaan Anja. Pelejä oli kiva pelata ja kokeilla, vaikkakin olisin mielummin ehkä kuitenkin kokeilla ns. kunnon lautapelejä. Itse kun taidan olla niitä pelaajia, jotka pelaavat ihan mielelläään samaa peliä jopa toisenkin kerran! On kuulemma kahdenlaisia pelaajia, niitä jotka tykkäävät pelata peliä vain kerran ja niitä jotka voivat pelata samaa peliä jopa toisenkin kerran!
Viininkäsittelijä peli taisi olla ainoa peli jonka koko illan aikana voitin. Siinä tuntui olevan jännän oloista tasapainoilua sen kanssa, että kuinka paljon resursseja kannattaa laittaa likoon jotta voittaa kyseisen kierroksen neljä korttia pelilaudan keskeltä. Voitin suureksi osaksi tuurilla, mutta tein mm. viimeisellä kierroksella ihan viisaan ratkaisun ja maksoin monta korttia (taisin maksaa viisi korttia) saadakseni neljä korttia. Näistä neljästä kortista kolme taisi olla "samaa" maata, ja kun niissä oli paljon tähtiä (tarkoittaa monta voittopistettä myös), niin voitin pelin saamalla 54 pistettä. Pelissä on hauska idea, että kortit kasataan pyramiidin muotoisiin asetelmiin, ja sen mukaan saa sitten paljon voittopisteitä mikäli on samanmaalaisia korttiyhdistelmiä kolmion muodossa.
Poison peli oli aika ärsyttävä, kun pahalla tuurilla joutui joka kierroksella aikamoiseen ahdinkoon nelinpelissä. Ideana on kerätä mahdollisimman vähän myrkkykortteja (joita on kolmenvärisiä sekä jokeri), mutta mikäli saa yli puolet värin korteista, niin tällöin kyseisestä väristä ei saa ollenkaan miinuspisteitä. Jokaisen maan kortteja on 14 kpl ja "jokereita" taisi olla kahdeksan, näin laskettuna pelissä olisi 50 korttia. Tämän pelin taisin hävitä. Pelin tekijä on Rainer Knizia, joka on tehnyt myös toisen tämän illan pelin, King Me pelin.
Tämä peli oli ihan hauska ja kiva yllätys. Tämän pelin erikoisuutena oli se, että omat kortit (jotka pitää suorittaa pelissä) annetaan vieruspelikaverille, joka antaa kortit vuoronperään tehtävien suoritettua yksitellen (vaikeusjärjestyksessä) sinulle. Pelissä omaa laivaa hyväksikäyttäen pelaaja koittaa päästä aina kulloisellekin saarelle hakemaan aarteen ja näin kun pelaaja on käynyt jokaisella saarella suorittamassa tehtävän niin peli päättyy. Apuna eri saarille pääsemisessä on oma laiva sekä toisten laivat. Mutta mikäli saari mihin pyrit on jo miehitetty toisen pelaajan toimesta, niin tällöin ei saareen pääse aarretta hakemaan. Pelissä tuntui, että kun sitä yritti laskea yhden siirtovuoron verran eteenpäin, niin varsinkin neljän hengen pelissä ei pystynyt ollenkaan arvoimaan mitä pelissä tapahtuu. Eli pelissä pärjääminen tuntui hieman tuuripeliltä. Sitä kun pystyy tietämään ja määräämään yhden pelaajan kohdesaaren kulloinkin antamalla hänelle kohdesaarikortin, niin tätä tietoa pystyisi ainakin teoriassa paremmin hyödyntämään kuin mitä pelissä hyödynsimme. Saku lopulta voitti niukasti pelin ennen minua. Ihan viihdyttävä peli, joskin hieman ärsyttäväkin välillä, kun toinen pelaaja blokkasi pääsyn halutulle saarelle.
KingMe oli taas viihdyttävä ja yksinkertainen peli. Siinä ennen peliä sinulle annetaan lista kuninkaan hovin ihmisistä, joita sinun tulee koittaa saada mahdollisimman korkealle hovissa, jopa kuninkaaksi saakka. Hahmoja voi siirtää vähitellen kohti kuninkaan roolia, ja kun kuninkaan rooli tulee ajankohtaiseksi (hahmo on ruudussa 10) pelaajat yhdessä äänestävät haluavatko he tuon hahmon nousevan kuninkaaksi. Jokaisella pelaajalla on kolme "ei" ääntä ja yksi "kyllä" ääni. Mutta "ei" äänet on kertakäyttöisiä toisin kuin "kyllä" ääni jota voi käyttää vaikka joka äänestyksessä. Tietysti periaatteessa silloin kun omassa tehtäväkortissa on mainittu kyseinen hahmo, niin silloin haluaa sen nousevan kuninkaaksi, mutta sitä myös haluaa säästellä arvokkaita "ei" ääniä myöhäisemmille kierroksille. Peliä pelataan neljä kierrosta. Kahtena niistä taisi käydä niin, että kuningas korottui yllättävänkin nopeasti kun jonkun pelaajan tarkoituksena oli päästä eroon jostakin hahmosta, ja se "vahingossa" korottuikin kuninkaaksi. Tämä on todella helppo peli ja aivan nautittava ja hauska ja hieman yllättäväkin. Itse en kuitenkaan oikein tällä kertaa pärjännyt jääden kolmanneksi Sakun voittaessa tämän pelin.
Itse en oikein välitä peleistä jossa pitää selittää tai kirjoittaa jotain, varsinkaan englanniksi. Chicken peli ei tehnyt tästä paljon poikkeusta. Yksi pelaaja luki lauseen ja täydensi sen kahdella substantiivilla tyyliin: Mitä yhteistä on ___ ja ____? Pelaaja sai sitten kaksi vaihtoehtoa, joko tiger tai lakimies laittaa viivalle. Tämän jälkeen pelaajill on kaksi minuuttia aikaa kirjoittaa hauskoja vastauksia tähän kysymykseen. Ihan ok idea, itselläni ei kuitenkaan englanti niin flowna virtaa mielessä, että vastausvaihtoehdot eivät olleet kovin heppoisia, eikä tullut muutamaa naurahdusta lukuunottamatta kovin "jees" fiilistä. Pysyttelen vieläkin mielummin kirjoitus, väritys ja esitysnakkisuojassa!