Ostin kolme peliä Milanspielestä

Ostin kolme peliä Milanspielestä

Tein kahden kaverinin kanssa tilauksen Saksasta Milanspiele.de lautapelikaupasta. Ostin seuraavat kolme peliä:

Die Säulen der Erde 26,10 €
Alexandros 4,90 €
Cartagena 8,90 €
Yhteensä: 39,90 €
Postikulut: 3,63 €
Summa: 43,53 €

Lähinnä olin kiinnostunut Die Säulen der Erde pelistä, kaksi muuta ostin niiden halpuuden takia. Otan kuvia peleistä ja kirjoittelen niistä enemmän kunhan saan ne käsiini.

San Francisco Linja1

San Francisco Linja1

Olin ostanut tämän pelin joskus syyskuussa huuto.netistä, ja pelannut sitä aikaisemmin kahdesti Sannan kanssa. Totesimme silloin, että alkuperäiset säännöt ovat sen verran huonot, että pelasimme vaihtoehtoisilla säännöillä, jotka olin kyllä löytänyt netistä. Nyt kun ensimmäistä kertaa pelasimme kunnon porukalla (viisi henkeä), niin pelasimme heti modifioiduilla säänöillä. Modifioiduissa säännöissä jokainen pelaaja ensin rakentaa oman päälinjansa valmiiksi, ja tämän jälkeen he voivat lähteä ratikalla liikkeelle jommasta kummasta linjansa päätepysäkiltä. Sen jälkeen heidän tarkoituksena on käydä tehtäväkortissa mainituilla pysäkeillä, toinen mennessä toiselle päätepysäkille ja toinen tullessa takaisin omalle päätepysäkille. Se, joka on ensiksi suoriutunut tästä urotyöstä voittaa pelin. Jokaisella pelaajalla on vuorollaan käytettävissä neljä toimintoa, pelaaja voi rakentaa esim. neljä ratikkapalaa pelilaudalle, tai sitten liikkua ratikallaan neljä askelta eteenpäin. Pelissä voi myös kääntää ratikan paikallaan ympäri, mutta tähän kuluu neljä toimintoa, eli koko yksi pelivuoro.
Pelaamassa oli itseni lisäksi Sanna, Marko, Soile ja Lauri. Ajattelin pelin olevan leppoisa ja mukava, mutta leppoisuus oli jossain määrin kaukana. Peli eteni hitaasti melkein jokaisen miettiessä pitkään omaa pelivuoroaan. Peli taisi kestää noin 2 tuntia, joka on yli puolet sen virallisesta peliajasta. Ja varsinkin ratikoiden toisten blokkaaminen nostatti tunnelmaa. Marko totesi, että hän ei rupea väistämään toisia, ja täten välillä hän ei edennyt pariin siirtovuoroon ratikallaan mihinkään. Loppujen lopuksi ainoastaan Lauri selvisi pahimmilta blokkauksilta, ja voittikin pelin selkeän oloisesti. Kaikesta huolimatta peli kyllä osoitti potentiaalisuutensa, nostattihan se pelaajien tunnetiloja (ärsytyskynnystä), ja oli jossakin määrin jopa psykologista, Marko kun sai kyllä pelin jälkeen sellaisen maineen, että ei kannata lähteä testaamaan kuka väistää ensimmäisenä - se kun tuskin on hän!

Domaine, Karibia sekä Capitol

Domaine, Karibia sekä Capitol

Aloitimme lauantaina pelaamaan Domainea noin puoli kuuden aikaan iltapäivästä. Mukana oli itseni lisäksi Marko, Lade sekä Saku. Minulle ja Sakulle tämä oli toinen peli, Markolle ja Ladelle ensimmäinen. Minä olin valkoinen, Saku sininen, Marko punainen ja Lade oranssi (kun katsot kuvaa). Pelin aika alkuvaiheessa tapahtui pelin kannalta ratkaiseva käänne, kun Lade sai kahdella muurin asennuksella rakennettua itselleen yhtäkkiä todella ison alueen saaden muistaakseni peräti 24 voittopistettä (neljän henen pelissä voittoon vaaditaan 30 voittopistettä). Siinä sitten sekä minä että Saku yritimme haastaa Lauria laittamalla ritareita alueillemme ja yrittämällä hyökätä hänen kimppuun. Mutta kun Lauri sitten teki yberit ja hyökkäsi kimppuuni tappaen yhden ritarini (toinen kahdesta), niin pelästyin tästä kovin ja tein heti seuraavaksi rauhan hänen kanssaan (koska kyseisellä alueella oli kaksi kaivosta tuottaen joka kierroksella kaksi kultaa). Tämän jälkeen en enää pystynyt haastamaan Lauria pelissä, ja jäin tämän yhden alueeni kanssa aika jumiin. Sakulla ei myöskään ollut tarpeeksi paukkuja haastaa Ladea, ja täten voiton alkutahdit oli jo tehty. Marko rakensi muureilla laajaa aluetta keskelle ja sai kun sainkin sen tehtyä ennen kuin pääsin toisella alueellani valtaamaan alueita häneltä. Koska tämä alue oli keskellä, niin siinä oli myös 5 voittopisteen arvoinen linnakin mukana. Pelasimme pelin loppujen lopuksi loppuun asti niin, että minä jäin viimeiseksi (yllätys yllätys!) 16 voittopisteellä, Marko sai 19, Saku 20 ja Lade 23 pistettä. Loppujen lopuksi kaikki pelaajat olivat suht lähellä toisiaan, seitsemän pisteen sisällä.

Karibia oli viihdyttävä

Ostin juuri samana päivänä Karibian Anttilasta 15 eurolla, ja oli kiva päästä heti kokeilemaan sitä. Peli oli ihan viihdyttävä ja yksinkertainen pelimekaniikaltaan. Pelissä jokaisella pelaajalla on tietty määrä rommia, jolla he voivat yrittää lahjoa kuuden laivan kapteeneja, jotta he antautuisivat merirosvoille ja suostuvat viemään laivansa minne rosvot vaan suinkin haluavat. Pelissä siis pelaajat eivät varsinaisesti omista yhtään laivaa, mutta he voivat päästä ohjaamaan laivoja mikäli voittavat "rommihuutokaupan". Ihan hauska idea! Pelissä voi lahjoa kapteeneja 5,4,3,2,1,0 sekä -1n rommitynnyreillä (-1 tarkoittaa, että kuka tahansa nyt voittaakin kyseisen laivan huutokaupan, niin kyseinen laiva voi liikkua voittajatynnyrin monta ruutua -1 ruudun verran). Pelin voittaa se, joka saa ensiksi kerättyä tietyn summan ryöstösaalista, neljän hengen pelissä 31.000 paikallista valuuttaa. Pelissä laivat on aakkostettu A-F nimisillä nimillä. Laivat yritetään ryöstää jokaisella kierroksella A-F järjestyksessä. Näin ollen vaikka laivassa B olisi hyväkin aarre, niin mikäli laiva A ehtii sen ryöstää ennen kuin laiva B pääsee edes liikkumaan, niin se voi surettaa laivan B:n huutokaupan voittajaa. Tämäntyyppisiä tilanteita pelissä tuli useita! Etenkin Lade kunnostautui ylläreiden tekemisessä. Pelaamassa muuten oli itseni lisäksi Sanna, Lade sekä Saku, pelihän oli korkeintaan neljän pelattava.
Pelissä Lade näki parhaiten joka kierroksella mahdollisuudet tehdä rahaa varmasti ja tehokkaasti, toki Saku oli koko ajan hyvässä vanavedessä. Muistaakseni Lade voitti ja Saku oli toinen. Itse olin selkeähkösti kolmas ja Sanna alkukangerteluiden jälkeen oli hyvästä noususta huolimatta neljäs. Tämä peli oli kepeähkö, mutta hauska ja ärsyttäväkin kun toisten suunnitelmat usein sotkevat omat suunnitelmat. Tätä peliä pelaan mieluusti uudelleenkin.

Hieman puuduttava Capitol

Tässä pelissä oli myös mukana itseni lisäksi Sanna, Lade sekä Saku. Tässä rakennetaan taloja kolmelle eriväriselle alueelle, ja koitetaan kahmia mahdollisimman monta voittopistettä jokaisen vuoron jälkeen (joita on yhteensä neljä). Jokaisen vuoron päätteeksi on huutokauppakierros, jossa huutokaupataan kaksi puistoa sekä yksi amfiteatteri tai temppeli eniten huutaville.
Jos muut pelit menivät Ladelta putkeen niin viimeinen peli teki ison poikkeuksen. Lade oli alusta asti vaikeuksissa saada ykkös- tai kakkossijasta jaettavia pisteitä alueista ja lopputuloksissa hän oli selkeä neljäs. Sanna taisteli pitkään johtoasemasta, mutta kun hän ei saanut viimeisillä kierroksilla temppeleistä tarvittavia lisäpisteitä jäi hän kolmanneksi. Itse olin kolmen kierroksen ajan johdossa, ja voitto oli jo häämöttämässä KUNNES tein viimeisellä kierroksella kardinaalimokauksen tehdessäni LIIAN KORKEAN rakennuksen, enkä sitten voinut asettaa sitä mihinkään! (kts. kuva!) Itse en viimeisellä kierroksella saanut asetettua yhtään rakennusta pelilaudalle. Ja vielä huutokaupatkin menivät minulta aivan penkin alle. Tästä johtuen Saku nousi kahdella voittopisteellä ohitseni. Tästä jäi kyllä jossiteltavaa... Vaikka peli olikin kärjen osalta tiukka, niin peli oli kuitenkin kuivahko, ja interaktio muiden pelaajien kanssa jäi jotenkin vaillinaiseksi. Hyvät elementit, mutta ei oikein kolahtanut.

Ostin Alles im Eimerin sekä Karibian

Ostin Alles im Eimerin sekä Karibian

Ostin Huuto.netistä Alles im Eimerin 6 eurolla, ja postikuluineen se maksoi 11 euroa. Paketissa on ohjeet ainoastaan Saksaksi, enkä ole vielä löytänyt kunnon englanninkielisiä ohjeita pelille. Kokeilin yhden pelin kaksinpelinä, mutta joko säännöt eivät ole hallussa, tai sitten kaksinpelinä peli ei toimi oikeastaan ollenkaan. Peli ei vain tuntunut kivalta kaksin.
Ostin Espoon Lippulaivan Anttilasta alennusmyynnistä Karibia merirosvopelin 15 eurolla, normaali hinta esim. lautapelit.fissä on 20 euroa. Pelasimme peliä nyt lauantai-iltana, ja peli toimi kivasti neljän pelettavana. Pelasimme la illan aikana myös Domaine peliä sekä Capitol peliä, mutta niistä kirjoitan sitten enemmän huomenna sunnuntaina mikäli on aikaa. Nyt pitää mennä nukkumaan. Pelaamassa lauantaina oli itseni lisäksi Marko, Lauri, Saku ja Sannakin ehti mukaan illan pimetessä.

Verräter sekä Die sieben siegel

Verräter sekä Die sieben siegel

Lauantaina iltapäivällä pelattiin kotonamme kahta peliä. Ensimmäinen peli oli Verräter korttipeli. Vaikka kyseessä on korttipeli, niin yksi peli kestää noin 45 minuuttia. Pelasimme peliä kolmistaan, Phil, Saku ja minä. Peliä pelataan yhdeksän kierrosta. Pelissä maatilkut jaetaan ympyrän muotoon. Pelissä pelaajat edustavat joko kotkaa tai ruusua. Kierroksen alussa on selvää kuka edustaa kotkaa ja kuka ruusua, mutta useimmiten yksi pelaaja pystyy ja vaihtaakin "puolta", jolloin kierroksen voittopiste pisteytys menee useimmiten uusiksi. Jokaisella kierroksella yksi pelaaja valitsee minkä kahden maatilkun kesken kamppailu käydään, toinen maatilkku pitäää olla "kotka" ja toinen "ruusu". Pelissä pelaajat saavat joka kierroksella Puerto Ricomaisesti yhden ominaisuuden, jonka avulla he pystyvät tekemään erinnäisiä asioita. Sen jälkeen kun pelaajat ovat valinneet ominaisuuskortin, niin jokainen pelaaja järjestyksessä valitsee kuinka paljon resursseja he panostavat halutun tuloksen varmistaakseen.
Pelin alussa sain koko ajan hyvin voittopisteitä per kierros, ja seitsemän kierroksen jälkeen olin yllätyksekseni 9 pisteen johdossa (29-20). Sitten kahdeksas kierros meni juuri niin huonosti kuin voikin, että en saanut pisteen pistettä ja tilanne oli 29-29 Sakun ja minun kesken. Viimeisellä kierroksella Saku sai tiukan väännön jälkeen 4 voittopistettä itseni kolmea vastaan, ja näin hävisin yhdellä voittopisteellä Sakulle. Peli oli kyllä todella hyvä huomioonottaen sen, että kyseessä oli korttipeli. 8/10 korttipeliksi.
Siegel olikin sitten leppoisampi peli. Sitä peliä pelattiinkin viiden pelaajan voimin kun Sanna sekä hänen siskonsa osallistuivat peliin. Peli on tikkipeli, jossa pitää tunnustaa maata mikäli voi. Pelikortit ovat 1-15 numeroisia, ja korkeimman numeron omaava pelaaja voittaa kierroksen, mikäli kyseistä maata ei ole, niin punainen väri toimii "valttina", jolloin tuota väriä pelaamalla voittaa kierroksen mikäli kukaan ei pelaa korkeampaa valttia. No, tämä on tuttua tavis pelikorteilla pelattuna. Ennen kierrosta korttien katsomisen jälkeen jokainen pelaaja päättää minkä värisiä tikkejä he tulevat ottamaan, esim. 2 sinistä ja 2 keltaista ja yhden punaisen. Kierroksella pelaaja sitten yrittää lupaamansa väriset tikit, mutta ei yhtään enempää. Jokaisella kierroksella yksi pelaaja on sabotaasaaja, jonka tehtävänä on tehdä toisten tikkien saaminen joko liian vaikeaksi tai liian helpoksi. Jokaisesta ylimääräisestä tikistä, jonka muut pelaajat ottavat niin he saavat mustan pelimerkin, joka kierroksen loputtua saa jokaista mustaa pelimerkkiä kohden 3 pistettä (jotka siis ovat pahasta). Mikäli sabotaasaaja saa vähintään neljä merkkiä kuudesta jaettua muille pelaajille, niin tällöin hän saa 0 pistettä, mikäli kaikki pelimerkit jäävät sabotaasaajan käteen hän saa niistä neljä miinuspistettä.
Kiva viihdyttävä peli, jossa voi pärjätä aivan hyvin vaikka saisikin huonot kortit, ainahan voi tilaisuuden mukaan ryhtyä sabotoimaan toisten peliä! 6/10. Mutta ei mitään totista vääntämistä!

Lautapelejä hankkimaan Saksasta!?

Lautapelejä hankkimaan Saksasta!?

Eilen kävin saksalaisen lautapelimyyjän sivuilla milanspiele.de, josta kuulemma saa lautapelejä halavalla, etenkin jos tilaa isommalla lössillä. Tällöin postikulut 15-20 euroa jakautuvat monen ostajan kesken. Kävin katsomassa, ja muutamat pelit olivat TODELLA halpoja. Ne eivät ehkä olleet juuri niitä pelejä mitä olisin halunnut ostaa, mutta boardgamegeekissä useat noista peleistä olivat saaneet ihan kelpoarvosteluja. Otan nyt ihan iisisti, ehkäpä teen ensikuussa (marraskuu) tilauksen. Mikäli kiinnostaa tulla porukkaan mukaan, niin toki voi laittaa emailia minulle päin.